Aurinko paistaa

Aransaarten reissun jälkeen joutui flunssaa potiessa ottamaan muutaman päivän vähän rauhallisemmin. Onneksi pääsin taas pian kouluun, ja nyt linohommat saatuani valmiiksi pääsin piirtämään ja maalaamaan loppuja kuvia matkakirjaa varten. Koulussa tapasimme taas kaksi uutta suomalaista vaihto-opiskelijaa, ja iltapäivällä kiersimme hetken heidän kanssaan kaupungilla.

Pääsimme mukaan katsomaan perinteistä irlantilaista tanssia, set dancingia. Se oli oikein mukavaa katseltavaa, ja melkein olisi itsekin tehnyt mieli kokeilla. Omat tanssitaidot vain ovat sen verran, sanotaan vaikka, vähemmän harjoitetut, että olin kuitenkin ihan tyytyväinen, kun en joutunut siinä tilanteessa niitä esittelemään! Muutama iirinkielinen sanakin tuli samalla reissulla opittua.

Pyykit oli hyvä ripustaa aurinkoon kuivumaan

Irlantiin iski viikon pituinen helle, siinä määrin, että lounastakin tuli syötyä pikniktyyliin Galwayn keskustassa meren äärellä. Ihmisiä oli heti paljon enemmän ulkona kun sää oli hyvä, pitää ottaa kaikki irti kun ei kerran sada ollenkaan! Seuraavalla viikolla kun sää palasi taas sateiseksi ja viileämmäksi, koulussa kyseltiinkin, että mitäs pidimme "Irlannin kesästä". Loppuviikon aikana sain maalattua loput kuvani valmiiksi kirjaa varten, aikataulu painoi jo päälle, mutta varmasti kirja tulisi ajoissa valmiiksi.

Koululounas

Koulussa opettaja ehdotti, että josko me suomalaiset ja Suomessa käyneet irlantilaiset kokoontuisimme viikonloppuna yhteen viettämään Suomi-iltaa. Ajatus sai kannatusta, ja sovimme tapaavamme lauantaina Galwayssa.

Lauantaina olikin hyvin aurinkoinen ja lämmin sää, juuri sopiva istua ulkona ja lukea kirjaa tai piirtää. Koko päivänä ei tainnut sataa, mikä sopikin suunnitelmiin täydellisesti. Tapasimme myöhemmin Galwayssa loput meistä suomalaisista, myös vielä viimeisen kerran ennen kuin heidän kotiinlähtönsä koitti, heidät kaksi, jotka ensimmäisenä päivänä esittelivät meille Galwayta. Sattumalta näimme myös aransaarten suomalaistutun, joka puolestaan oli onnistunut vielä jostain kaivamaan yhden uuden suomalaisen lisää.

Lopulta kun irlantilaisetkin saapuivat paikalle, oli oikein mukava viettää iltaa. Illasta jäi hyvä fiilis, varsinkin kun näin koulun ulkopuolella tuntui olevan helpompi päästä irlantilaisten juttusille. He itsekin kertoivat juuri nyt olevan koulussa erittäin kiireisiä, kuulemma olisivat normaalisti enemmän tulleet tekemään meidän suomalaisten kanssa tuttavuutta. Heillä oli koulussa pari viimeistä viikkoa aikaa saada kaikki työt valmiiksi, seuraavana keskiviikkona pitäisi olla kaikki työt palautusvalmiina. Kaikki viimeisen vuoden aikana tehdyt työt kootaan yhteen ja viedään opettajille arvioitavaksi. Tunnelman on kyllä huomannut koulussa, ihmiset keskittyvät enemmän töihinsä kuin sosialisoimiseen, ja stressaavat aikarajan lähestymistä. 

Projekti loppusuoralla

Kirjan tekemistä

Kolmannen kouluviikon maanantaina aloitimme Reetan kanssa kirjan sitomisen. Suunnittelimme kuvien paikat ja hankimme materiaalit. Teimme jo aiemmin täällä pienen kirjan/vihon, kun eräs valmistunut oppilas tuli opettamaan level-6 luokalle kirjan sitomista, siitä sai sopivasti jo hieman kokemusta. Teimme matkakirjamme kuitenkin hieman eri tekniikalla ja olisikin ollut hyvä, jos tätä ennen olisimme tehneet harjoituskappaleen.

Tiistaina ompelimme kirjan sivuja yhteen, ja siinä menikin sitten pieni ikuisuus. Saimme malliksi muutaman oppilaiden aiemmin tekemän kirjan, mutta oikean ompeleen löytämiseen kului silti aikaa. Saimme lopulta kursittua kirjan kasaan ja aloimme kiinnittämään sivuille kuvia.

Myöhään keskiviikkoiltana saimme Reetan kanssa päähämme lähteä kävelylle. Lähdettiin eri suuntaan kuin minne yleensä olemme menneet, mikä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi. Oli täysin pilvetöntä, ja kun tienvarrelta loppuivat katulamput, tähdet alkoivat loistaa. Niitä näkyi aivan valtavasti, en muista että olisin ehkä koskaan nähnyt sellaista yötaivasta! Taianomainen kokemus.