 |
| Helsinki-Vantaan lentoasemalla |
Lento Dubliniin
Lähtöpäivänä, eli eilen tiistaina oli herätys kello 4 aamulla. Lentokentällä lähtöselvityksessä meille kerrottiin, että lentomme on aika täynnä, ja joudumme ehkä vaihtamaan lentoa, ja niin siinä sitten kävikin. Alun perin oli tarkoitus lentää Dubliniin Oslon kautta, uusi lentomme meni Tukholman kautta. Alkuhämmingin jälkeen matka sujui ongelmitta ja saavuimme Dublinin kentälle hieman alkuperäistä lentoamme aiemmin.
Jännitti. Olen ollut lentokoneessa kerran aiemmin, kymmenisen vuotta sitten. Jännitys alkoi jo lähtöä edeltävänä päivänä, eikä nukkumisesta tullut oikein mitään. Huomasin jo lentokoneessa, että muutaman tunnin yöunilla englannin puhuminen on huomattavan paljon vaikeampaa kuin normaalisti. Tukholman kentällä söimme hobittien tapaan toisen aamupalan (pullaa ja pepsiä.)
 |
| Tukholman kentällä ehti hetken piirtääkin |
Epätodellinen olo: olenko oikeasti menossa Irlantiin? Kahdeksi kuukaudeksi?? Dublinissa olikin lämmin sää ja aurinko paistoi, takin sai ottaa pois. Kuin olisi kesä tullut päivän aikana. Matkalaukutkin olivat saapuneet oikeaan osoitteeseen. Pikkuhiljaa alkoi todella tajuamaan että ollaan oikeasti täällä.
Dublinin kentällä piti saada jotain syötävää; vanha tuttu mäkkäri oli hyvä valinta, tietää ainakin mitä tilata. Syötyäni tuntui, että olisin vain voinut nukahtaa siihen penkille kun väsytti niin paljon, eikö voitaisi vain jo olla perillä? Mutta vielä olisi kolmen tunnin bussimatka edessä. Siirryimme
etsimään oikeaa bussia ja saimme huomata sään vaihtunen sateiseksi. Kuuro meni kuitenkin pian ohi ja pääsimme bussiin kuivina. Istuttuamme alas iski raekuuro joka taas lakkasi pian. Lähtiessämme aurinko paistoi taas kerran siniseltä taivaalta, saimme siis jo heti saapuessamme todistaa sitä paljon puhuttua Irlannin vaihtelevaa säätä.
 |
| Dublinin rakeet vangittuna kuvaan |
 |
| Pian oli jälleen kerran selkeää |
Matkalla Galwayhin
Dublinin läpi ajettaessa tarjoutui monia hyviä tilaisuuksia kuvaamiseen. Sainkin useamman otoksen, joita varmaankin tulen käyttämään tämän vaihtojakson projektissa. Tarkoituksena siis olisi vesiväreillä maalata Irlannin innoittamia kuvia. Bussin ainoa pysähdyspaikka oli Dublinissa erään sarjakuvatuotteita myyvän liikkeen edessä. Näyteikunassa komeilevat tuotteet olivat sen verran houkuttelevia, että olisi niin tehnyt mieli hypätä bussista ja mennä sinne ihmettelemään! Samaa mieltä oli ilmeisesti moni muukin, liikkeen ovi kävi tiuhaan.
Bussin ajaessa maan halki ei voinut olla ihailematta upeita maisemia. Puita ei ole ollenkaan niin paljon kuin Suomessa, ei varsinkaan havupuita. Joka paikassa kasvavat keltakukkaiset puskat ihmetyttivät, mitähän lajia ne mahtavat olla? Kaikki talot ja aidat ja muurit on rakennettu niin hienon näköisiksi! Miksei Suomessakin voida rakentaa näin hienoja taloja?
Bussissa alkoi taas silmät painua kiinni ja sainkin hetken nukuttua. Siinä matkalla olikin hyvin aikaa. Sateita tuli ja meni, välillä sattui kohdalle, toisinaan näin kun isot pilvet roikkuivat horisontissa. Matka päättyi Galwayn New Coach Stationille, jossa tapasimme yhteyshenkilömme. Saime pienen opastuksen Galwayhin mennessämme ensimmäisen viikon majapaikalleme.
 |
| Kesäisen vehreitä maisemia |
Saimme tietää että täällä Irlannissa on kanssamme samaan aikaan kolme muutakin vaihto-opiskelijaa Suomesta, joista kaksi jo aiemmin tullutta asuu samassa paikassa kuin mekin, kolmas kuulema saapui kanssamme samalla lennolla. Myöhemmin on tulossa vielä kaksi lisää.
Huilasimme heken ennen kuin päätime lähteä ruokaostoksille. Matkalla vastaan tulivat suomalaiset naapurimme, jotka ystävällisesti näyttivät meille paikkoja. Nälkä iski, eikä tuntunut että jaksaisimme enää itse kokata, siispä alkoi sopivan ruokapaikan etsiminen. Päädyimme niinkin Irlantilaiseen paikkaan kuin Subway. Kiertelimme vielä hetken kaupungilla, kunnes taipaleemme päättyi Lidliin, josta mukaan tarttui mm. rikollisen hyviä suklaapalloja.
Tämän yhden päivän aikana ehti tapahtua niin paljon että tuntui kuin aikaa olisi kulunut jo useampi päivä! Matkustaminen otti voimille ja luulenkin että seuraava päivä kuluu levätessä. Mikäli koti-ikävä iskee, kartoitimme hienosti tienoon paikat, joihin mennä sitä lievittämään. Voi mennä vaikkapa Lidliin pyörimään ja kuvitella olevansa Suomessa, se on näköjään samanlainen kaikkialla. Odotan innolla ja jännityksellä mitä tämä reissu tuo tullessaan!
