Se on kesä nyt

 

Törmäsimme outoihin kieltokyltteihin

Torstaina viides toukokuuta suuntasimme aamulla Galwayn New Coach Stationille, josta bussi kuljetti meidät The Burren-nimellä kutsutulle alueelle Claren maakunnassa. Maasto oli siellä hyvin kivistä, ja varsinkin vuoret ovat täysin paljaita. Aikoinaan ihmiset hävittivät alueen kaikki puut, ja niiden myötä myös kaikki multa katosi, jättäen lopulta jäljelle pelkän alla olleen kalkkikiven.

Matkaan kuului pysähdys Aillwee Cave:lla, jolloin osa kanssamatkustajistamme meni sisälle luolaan opastetulle kierrokselle. Me Reetan kanssa kiipesimme sen sijaan rinnettä ylös ja piirsimme ja maalasimme maisemia sen ajan.

Tätä enempää kasvillisuutta ei rinteiltä löydy

  

Kuvassa kallion laelle turisteja varten rakennettu näköalatorni

Bussissa oli mukava istua ja katsella maisemia, varsinkin kun taustalla soi kuskin valitsema pirteä irlantilainen perinnemusiikki. Turistimatkojen hyviä puolia on, kun tälläkin reissulla tietäen matkustajien olevan ulkomaalaisia, kuskimme kertoili kaikenlaista asiaa historiasta ynnä muusta näkemistämme paikoista. Sainpahan jopa vastauksen Irlantiin saapumisesta saakka askarruttaneeseen kysymykseen; se keltainen puska, jota kasvaa kirjaimellisesti joka paikassa, on nimeltään yellow gorse! 

Matkan päänähtävyys oli Cliffs of Moherin upeat kalliot. Korkeimmillaan reilun 200:n metrin korkuisilla kallioilla oli hienoa kävellä ja sääkin suosi. Kävellessä ja kuvatessa harmi vain ei jäänyt siellä paikan päällä piirtämiselle aikaa, täytyihän meidän ehtiä takaisin bussiinkin. 

Cliffs of Moher

Cliffs of Moherilta suuntasimme taas takaisin Galwayhin, muutaman pysähdyksen kautta. Galwayssa ehdittiin vielä nähdä kaksi kämppistämme, jotka nyt suuntasivat takaisin Suomeen. Heti seuraavana päivänä saimmekin uudet kaksi kämppistä, myöskin suomalaisia.

 

Aurinkoisena päivänä oli hyvä luonnostella takapihalla

Näyttelyä rakennetaan

Kutsu taide-, animaatio- ja huonekalulinjan näyttelyyn

Maanantaina saimme tehtyä koulussa yhdessä opettajan kanssa arvioinnin matkakirjastamme. Nyt on sekin alta pois, ei tarvitse enää siitä huolehtia. Porukka koululla on nyt aloittanut näyttelyn pystytyksen, vielä maanantaina oppilaat lähinnä veivät töitään koulun lähellä sijaitsevaan näyttelypaikkaan, mutta myöhemmin minä ja Reetakin saimme olla avuksi käymällä koulun puolesta asioimassa kaupungilla. Se olikin aikamoista ravaamista se…

Koko kulunut viikko on ollut hyvin lämmin, alkuviikosta jopa hiostava, vaikka olisi luullut sunnuntaisen ukkosen vieneen sitä vähän pois. Ensimmäistä kertaa ulkona pärjäsi lyhythihaisella paidalla, vaikka olikin tuulista. Torstaina iltapäivällä pilvetkin suvaitsivat häipyä muualle, mikä tarkoitti sitä, että täällä sai nauttia kunnon kesäsäästä, auringosta ja lämmöstä! Olimmekin tätä silmällä pitäen suunnitelleet uimareissua torstaiksi. Säätiedotus ei pettänyt, oli mukavaa päästä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mereen uimaan!

Nyt olemme jo ehtineet nähdä Galwayn akvaarion, Galway Atlantaquaria, joka on myös Irlannin suurin. 

Viikonloppu on kulunut myöskin erittäin kesäisessä ja sateettomassa säässä. Isäntäperheeltämme kuulimme mahdollisuudesta päästä ratsastamaan, ja käytimmekin tilaisuuden hyödyksi lauantaina ihanassa auringonpaisteessa. Illalla jännitettiinkin sitten porukalla euroviisuja. Sunnuntai-aamuna kävimme kokemassa Spiddalin kirkossa katolisen palveluksen. Se oli kokonaan iiriksi, niin eihän siitä mitään ymmärtänyt, mutta oi hauska kokemus silti.

Nyt kun on enää viikko aikaa ennen kotiinlähtöä, päässä on alkanut pyöriä kotiinlähtö. Pitäisi vielä keksiä, jos on jotain mitä ei ole täällä tähän mennessä tullut tehtyä. Aika täällä on tuntunut kaikin puolin mahtavalta, vaikka Irlannissa on jo kulunut melkein kaksi kuukautta aikaa, tuntuu edelleen kuin olisin tullut tänne vasta viikko sitten. Ulkomaille lähteminen vaihto-opiskelemaan oli hyvä päätös, olen erittäin kiitollinen, että siihen tarjoutui tilaisuus! Pelkkä viikon mittainen lomamatka tänne ei olisi millään vastannut tällaista pidempiaikaista oleskelua. Ihmisiin ja kulttuuriin on pystynyt tutustumaan paljon paremmin, kun pääsin kokemaan irlantilaista arkielämää. Olen viihtynyt täällä siinä määrin, ettei ollenkaan haittaisi, vaikka olisi vielä kolmaskin kuukausi jäljellä!