Sataa sataa ropisee….

Säätiedotus oli oikeassa, tänään on nimittäin satanut enemmän tai vähemmän yhtä mittaa koko päivän. Ikkunasta on hauska bongata sateenvarjojen kanssa kulkevia ihmisiä, sillä suurin osa irlantilaisista ei näemmä käytä moista. Harvalla on edes sadevaatteet päällä. Onkin hyvä päivä istua sisällä vältellen aprillipiloja ja päivittää blogiin parin viime päivän tapahtumat.

Keskiviikko 30.3

 Nukuin univelkaa pois pitkään. Siihen olikin hyvä tilaisuus, sillä Irlannissa on nyt pääsiäislomaviikko, eikä meitä odoteta kouluun vielä ennen maanantaita. Yöllä jouduin pitämään kaksia villasukkia jalassa, mutta herätessäni ne tekivät olosta tukalan kuuman. Yön ajaksi täysille käännetty patteri oli suoriutunut tehtävästään kunnialla.

Päivän ohjelmassa oli postitoimistossa ja kaupassa käynti. Otin siis kameran kantoon ja lähdimme kävelemään.

 

Postissa asioimisen jälkeen menimme sen vieressä olevaan hauskasti nimettyyn (super valu) markettiin. Käsittääkseni Super valu on jokseenkin vastaava kuin Suomen K-market tai S-market. Sieltä löysin irlantilaista limua, ja huomasin että kuittiin merkittiin erikseen kuinka suurella summalla on täysin irlantilaisia tuotteita ostanut. Siinä yksi tapa edistää kotimaisten tuotteiden myyntiä. Toinen ihmetystä aiheuttava seikka on muovikanistereissa myytävä maito, vaikka hyvin nekin tuntuvat toimivan, kun uskaltautui kokeilemaan.

Oscar Wilde ja Eduard Wilde

Satamassa uiskenteli ainakin kuusi joutsenta

Jatkoimme keskustaan päin kauppakadun läpi. On outoa nähdä joka paikassa irrallaan kulkevia koiria, luulin niitä aluksi kulkukoiriksi, mutta ilmeisesti paikalliset vain päästävät koiransa hihnasta ja antavat niiden kulkea vapaana. Vaikka kulkevatkin irrallaan, ne pysyvät aina vähän matkan päässä omistajastaan, eivätkä kiinnitä minkäänlaista huomiota ihmisiin tai muihin koiriin. Nätisti ne osaavat kulkea jalkakäytävillä. Meidän Panda olisi auton alla viidessä minuutissa… 

Ne harvat huonokäytöksiset koirat, jotka olen nähnyt ovat olleet hihnassa kiinni.

South Park, eli valtava nurmikenttä

Takaisin käveltiin maisemareittejä pitkin, South Parkin läpi ja rantatietä pitkin. Matkalla oikaistiin rannan kautta, joka oli täynnä simpukoita. Ratina vaan kävi kun joka askeleella murskaantui simpukoita kenkien alle, missä tahansa sitten kävelikin.

Torstai 31.3

 

Rantatiellä

Metsästä löytyi kotoisia kasveja

Koko päivän oli luvattu olevan aurinkoinen, eli täydellinen päivä lähteä retkelle! Kehuimme säätä vuokraisännällemme, joka puolestaan kertoi sään olleen neljä kuukautta aivan kamala maaliskuun alkuun asti, jatkuvaa sadetta.  Kohteeksi valittiin muutaman kilometrin päässä oleva Barna Woods. Yritimme Reetan kanssa vuokrata Galwayn Coca-Cola-pyöriä, mutta yrityksen nettisivut eivät halunneet toimia, joten saimme kävellä.

Kävelimme rantatietä pitkin ja ihailimme maisemia. Matkalla poikettiin tieltä viereiseen pikkumetsään, kun näytti hyvältä kuvauspaikalta. Sieltä löytyikin mm. oikein nätisti soliseva puro. Olimme jo kävelleet hyvän matkaa, kun päätimme poiketa hakemaan huoltsikalta eväitä, jotka söimme sen takana olevassa puistossa. Silloin sain tietää Irlannissa olevan 1:n sentin kolikot käytössä. Nyt on sitten irlantilaisia 1-senttisiä matkassa.

Millähän ilveellä näistä pääsee eroon...

Reeta Barna Woodsin puun juurella

 

Metsä olikin sen jälkeen yllättävän lähellä. Sellaista metsää en ole Suomessa nähnyt, havupuiden puuttuminen oli tietenkin ehkä suurin ero. Siellä oli paljon suuria, vanhoja puita, ne ja kivet olivat sammalen ja muratin peitossa, mutta aluskasvillisuutta ei ollut ollenkaan, metsä pohjan peitti kuivat lehdet. Siellä oli hauska kuljeksia ympäriinsä. Muutamia ihmisiä tuli vastaan ja melkein kaikilla tuntui olevan kamera mukana. Jonkinlaiset muotikuvaukset olivat ilmeisesti myös parhaillaan menossa.

Mystinen Muotikuvaus