Koulu alkaa

Olen miettinyt mitä tekisin tähän projektiini. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi maalata tai piirtää Irlannin maisemia ja katukuvia. Ottaisin ensin valokuvia ja niiden pohjalta maalaisin vesiväreillä. Ajattelin piirtää jonkin hahmon näihin maalauksiin seikkailemaan paikoissa, joissa olen itsekin käynyt, tai tekemään asioita mitä minäkin tein. Hahmo saisi olla hyvin sarjakuvamainen, jotta se erottuu ympäristöstä kummallisesti.

Näin ikkunasta tyypin, joka näytti täysin hahmoltani Vätykseltä. Piirsin sitten Vätyksen kuvaan.

Itse hahmo on vielä hakusessa. Mietin ylemmässä kuvassa olevaa Vätystä, mutta sen toisaalta kuuluu aivan eri tarinaan eikä ehkä oikein sovi tähän tarkoitukseen. Harkitsin myös jotain muita aiemmin kehittelemiäni hahmoja, mutta mikä olisi se syy miksi ottaisin ne mukaan tähän projektiin? Sopivin tähän tarkoitukseen varmaan olisi kehitellä jokin tyttöhahmo, en kuitenkaan halua suoraan kuvata itseäni.

Kökköjä luonnoksia mahdollisesta hahmosta

Sunnuntaina muutettiin Salthillistä isäntäperheen luo Spiddal-nimiseen kylään, vähän matkaa Galwayn länsipuolella. Oli hieman haikea lähteä, kun asumuksemme siihen mennessä oli oikein mukava ja keskeisellä sijainnilla, mutta perille pääsyämme ei minua harmittanut enää yhtään. Paikka vaikuttaa oikein kivalta. Aamulla olisi lähtö kouluun, ensimmäinen päivä jännitti jo illalla.

 

Muratti peittää täällä puita ja sähkötolppia

Ensimmäinen koulupäivä

Pääsimme kouluun samalla autokyydillä, millä osa perheen lapsistakin vietiin kouluun. Galway Technical Instituten kanttiinissa odotellessamme mietin mitä päivä mahtaa tuoda tullessaan pienen jännityksen vallassa…. Jutellessamme koulun yhteyshenkilön kanssa tuli yllätyksenä, että he olivat ajatelleet erottaa minut ja Reetan eri ryhmiin. Puhuivat jotain sellaista, että jos olisimme samassa ryhmässä, juttelisimme kuitenkin vain keskenämme emmekä tutustuisi muihin oppilaisiin. Varmaan ihan ymmärrettävästi emme Reetan kanssa ihmeemmin lämmenneet ajatukselle…. Päällimmäisenä oli semmoinen kiva pikku paniikki, että apuaaa, mihin tässä oikein nyt joutuu? Sovimme sitten, että ruokailuun asti kokeilemme erikseen olemista.

Ai niin, samalla saimme vastauksemme erääseen mieltä askarruttaneeseen asiaan. Olimme pohtineet, että missäköhän isäntäperheemme yhteyshenkilö mahtaa olla töissä, kerran hänellä on aikaa kuskata vaihto-oppilaita kouluun: hän on meidän opettajamme!

Tai no, käsittääkseni oli hänellekin ehkä pieni yllätys, että toinen niistä ryhmistä, joissa tulemme opiskelemaan, on juuri hänen.

Isäntäperheellä on ystävällinen kissa

 

Noh, oma ryhmäytymiskokemukseni jäi aika haileaksi, mitä nyt muutaman sanan vaihdoin vieruskaverin kanssa ja se olikin sitten siinä. Sen verran paljon ujostutti, etten keksinyt järkevää tapaa lähteä juttelemaan ympäri luokkaa muillekin oppilaille. Ei oikein tullut piirtämisestäkään mitään, kun jännitin niin paljon.

Toisessa luokassa eräs mukavalta vaikuttava oppilas näytti minulle ja Reetalle portfoliotaan ja muita töitään, sekä puheli mukavia. Siinä hurahtikin sitten kummasti aikaa, ja pian olikin lounasaika.

Kyllä sitä kummasti alkaa enemmän arvostaa Suomen ilmaista kouluruokailua, kun joutuu siitä luopumaan.

Ruokailun jälkeen päätimme Reetan kanssa olla samassa ryhmässä. Ilmeisesti olisimme jonkin aikaa yhdessä ryhmässä, jonka jälkeen siirtyisimme toiseen. Minulle ehdotettiin, että sen kolmen viikon aikana, joina nämä kurssit ovat käynnissä, voisin ottaa itselleni jonkin projektin. Suunnittelin piirtäväni mahdollisimman monen oppilaan molemmista luokista, mieluiten tietenkin kaikki, jos vain aikaa riittää. Toivon mukaan ajan kanssa myös tutustuu näihin ihmisiin paremmin.

Vielä on vähän epäselvää mitä kaikkea teen täällä ollessani. Ilmeisesti kolmen viikon jälkeen paikallisten kurssit loppuvat, enkä tiedä onko meille sen jälkeen tarjolla ohjatumpaa työskentelyä. Jos on siihen mahdollisuus, niin voisin silloin työstää alkuperäistä projektiani. Joka tapauksessa tahdon jossakin vaiheessa mennä oikein paikan päälle maalaamaan vesiväreillä maisemia.

Naukuja Reetan jaloissa