Pitkä viikko ja paljon kuvia

Tiistaiaamuna, ja itse asiassa pitkälle iltapäivään luokassa oli kumman vähän porukkaa. Ei haitannut, oli helpompi heti aamusta mennä pulisemaan englantia ihmisille. Siinä tulikin sitten juteltua aika monelle ja vähän paremmin tutustuttua. Jatkoin ihmisten piirtämistä, mutta päivän loppua kohden alkoi jo väsyttää.

Opettaja tuli sanomaan, että pitäisi keksiä jokin projekti näiden kolmen viikon ajalle, sellainen mikä oikeasti kiinnostaa. Tuntuu oudolta, kun täällä on niin vapaat kädet, en ole tällaiseen tottunut ja päässä lyö tyhjää. Mahdollisuuksia olisi piirtämisestä ja maalaamisesta linoleikkaukseen ja kuvanveistoon. Uskoakseni pystyisin kyllä keksimään itselleni aiheen viikoksi, mitä työstää tylsistymättä joka päivä seitsemän tunnin ajan, mutta entä sen jälkeen? En oikein tiedä mitä täällä voi tehdä...

Opin uutta: kun täällä sanotaan ”printing”, puhutaan grafiikan vedostamisesta eikä suinkaan tulostamisesta….

Sivu omasta ylimääräisestä projektistani, 

tarkoituksena harjoitella asentojen ja liikkeen piirtämistä

Uusia ideoita

Pikapiirros

Keskiviikkona siirryttiin uuteen luokkaan,  olemme siellä keskiviikot ja torstait. Tämä on level 6-luokka, eli ilmeisesti toisen vuoden opiskelijoita. Heillä kurssiin kuuluu olennaisesti mahdollisuus vaihto-opiskeluun Suomessa, (kyllä, nimenomaan Suomessa!) ja laskin, että jopa 15 oppilasta luokalta olikin käyttänyt tilaisuuden hyväkseen!

 

Luokan Suomi-seinä

Päivän aluksi uusi opettajamme jutteli meille pitkään. En ollut vielä eilisen jälkeen keksinyt mitään ideaa projektiin, ja hän kyselikin mitä tekisimme tai mitä yleensä olemme Suomessa tehneet. Hän ehdotti meille aihetta ’difference and similarity’, eli eroja ja samankaltaisuuksia Irlannin ja Suomen välillä.

Aloimme Reetan kanssa pohtia aihetta ja kypsyttelimme ajatusta. Päätimme tehdä tästä yhteisen projektin matkakertomuksen muodossa. Kertoisimme ajastamme Irlannissa samalla huomioiden eroja ja samanlaisuuksia tekstin, piirrosten ja valokuvien avulla. Projektille sopisi tehdä se kirjan muodossa ja opettajat olivatkin innoissaan meille opettamassa kirjansidontaa.

Saimme katsoa parin oppilaan notebookia, eräänlaista päiväkirjatyyppistä luonnosvihkoa, jollaisia täällä kannustetaan pitämään. Oppilaat olivat saaneet siihen enemmänkin ohjeistusta, varsinkin ennen matkaansa Suomeen.

Kuvausreissu

Päivä oli tuulinen ja sateinen, mutta illalla menimme silti ulos kuvaamaan. Kävelimme Spiddalin uudella laiturilla ja kuvasin pilviä ja rantakiviin lyöviä aaltoja. Välillä sade kasteli, mutta tuuli kuivasi vaatteet nopeasti.

 

"Uusi laituri"

 

Jokseenkin tuulista

 

Viikonloppu lähestyy

Projektin pähkäily jatkui torstaina. Teimme suunnitelman kirjan sisällöstä pienen lehtisen muodossa ja sain ensimmäisen luonnoksen valmiiksi. Ennen poislähtöä tein nopeahkon piirroksen koulumme julkisivusta, tulos oli huomattavasti edellisen päivän väkerrystä parempi, nyt kun ei sattunut satamaan.

Iltapäivällä lähdimme mukaan katsomaan kylän lasten treenejä. Kyseessä oli paikallisten suosima laji, gaelilainen jalkapallo (an pheil Ghaelach). Se muistuttaa hyvin paljon jalkapalloa, paitsi että pallon saa ottaa käteen. Oli kauden ensimmäinen peli naapurikylää vastaan.

 

Otin tavoitteeksi Irlannissa oloni ajan vapaa-ajalla mennä ulos piirtämään mallista jotakin vähintään joka toinen päivä. Armottoman sateen sattuessa sallittakoon sisällä piirtäminenkin…  Pelin alkua odotellessa piirsin kentän toisella puolella olevia puita. 

Taidehistoriaa(?)

 

Täällä on aamuisin erityisen ikävä nousta aikaisin ylös, peiton alla kun on niin kovin lämmin, ja peiton ulkopuolella taas niin kovin kylmä. Perjantaina herääminen ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin kamalaa, sillä sai nukkua pidempään, koulu kun alkoi vasta kello 11.

Lukujärjestyksen mukaan oli luvassa taidehistoriaa. Sitä ennen oli tiedossa koulusta valmistuneen oppilaan (joka muuten sattui olemaan kahden koulun opettajan poika) luento erilaisuudesta ja rasismista. Tunnille saapui myös kaksi turkkilaista opettajaa ja oppilasta, joiden tarkoituksena on tutusta GTI:n opetustapoihin.

Luento oli mielenkiintoinen, ja huomasin yllättävän asian; vaikka ymmärsin englannin kielisen luennon, niin pitkän puheen seuraaminen oli silti vaikeaa ja jälkeenpäin pystyin mielessäni kertaamaan vain luennon pääasiat. Tämän jälkeen muutaman oppilaan ryhmä esitteli vielä jonkin tekemänsä jutun mistä en ihan päässyt kärryille… Sen jälkeen porukka alkoi valua ulos luokasta, joten oletimme taidehistoriattoman taidehistorian luennon päättyneen. Päivä jäi sen verran lyhyeksi, että otin koulusta aloittamani piirustuksen mukaan ja jatkoin sitä asunnolla.

 

Kanttiinissa asioidessani sain käteeni erikoiskolikon. Irlannissa on painatettu juhlakolikoita sata vuotta sitten syttyneen pääsiäiskapinan muistoksi. Kapina tukahtui Britannian aseelliseen ylivoimaan, mutta siitä alkoi muhia ajatus Irlannin itsenäistymisestä. Vuosipäivä on ollut kovasti esillä, asia on irlantilaisille lähellä sydäntä.

Irlannin ihmeitä

Ruokaostoksilla ihmetytti: voiko noin iso paahtoleipäpussi oikeasti maksaa alle euron?? Hyllyssä oli rivissä pussikaupalla erimerkkisiä yllättävän halpoja leipiä. Meidät oli viety ihmeelliseen ruokakauppaan. Siinä taas nähtiin yksi hyvä puoli isäntäperheessä asumisesta; paikalliset kyllä tietävät missä kannattaa käydä.

Tapoihin on vielä jonkin verran totuttelemista. Kun tervehdykseksi kysytään kuulumisia, vastataan ”I’m good, how are you?” Tähän mennessä olen aina onnistunut tervehtimään ja sanomaan ”fine thanks”, mutten ole vielä sisäistänyt tapaa kysyä kuulumisia vastaan. Heti tämän ohjeistuksen jälkeen tapasimme taas uuden hepun, joka tuli käsipäivää esittäytymään. Koko kohtaus oli niin nopeasti ohi, että ehdin vain vastata ”fine thanks, nice to meet you” ja heti jälkeenpäin tajusin, että olisi voinut kysäistä niitä kuulumisia, mutta ukkelilla oli jo muuta tekemistä. Lauantaina onnistuin ensimmäistä

kertaa kysymään kuulumisia takaisin, jes!