Viimeinen viikko

Kirkon ei uskoisi olevan vasta 50-vuotias

 

Aikani täällä Irlannissa alkaa lähestyä loppuaan, viimeistä viikkoa viedään. Olemme koittaneet tehdä vielä asioita, joita emme syystä tai toisesta kerenneet aiemmin tehdä ja kokea, nyt kun vielä on mahdollisuus. Sellaisiin lukeutui käynti Galwayn upeassa katedraalissa. Rakennus on aivan uskomattoman upea, ja aurinkoisena päivänä ikkunoiden lasimaalaukset saivat aikaan upeita värejä seiniin ja lattiaan.

Lisäksi kävimme kerran illalla kuuntelemassa kelttiläisiä tarinoita. Koin sellaisen kokemuksen ensimmäistä kertaa, ja kertojakin oli erittäin taitava. Aluksi mietitytti, kuinka mahdan saada tarinasta selkoa, mutta lyhyen totuttelun jälkeen ymmärsin kertojan puheen hyvin. Harmi kun ei tullut käytyä siellä aikaisemmin, olisin voinut mennä uudemmankin kerran.

Olimme jo alussa ajatelleet käyvämme Spiddalin kehutussa käsityökylässä, mutta jotenkin senkin ajatuksen toteuttaminen jäi viimeiselle viikolle. Puodeissa myytiin kaikenlaista kivaa, mutta ostamista täytyi rajoittaa jo matkalaukun mahdollisen tilanpuutteen vuoksi…

Keskiviikkona koulun näyttelytilassa tehtiin vielä viimeisiä valmisteluja seuraavan päivän avajaisia varten. Veimme tekemämme matkakirjan sinne, iloksemme sille oli jopa järjestetty ihan oma pöytä! On hienoa, että pääsimme osallistumaan näyttelyyn, vaikkemme olekaan koulun varsinaisia oppilaita.

Avajaiset

 

Torstaina iltapäivällä suuntasimme koulun kautta näyttelyn avajaisiin. Paikalle sattui sopivasti eräs mies, joka etsi näyttelypaikkaa, ja kuljimme sinne samaa matkaa. Hetken juteltuamme kerroimme olevamme vaihto-oppilaita, mihin mies totesi luulleensa meidän olevan puheen perusteella irlantilaisia! Hän oli täällä jo ainakin toinen henkilö, joka on onnistunut luulemaan minua irlantilaiseksi…

Kirjamme sai ihan oman pöydän

Avajaisiin alkoi ilmestyä porukkaa oikein urakalla, ja pian koko paikka olikin tupaten täynnä. Siellä ruuhkassa kuvatessa tuntui kuin olisin kuvannut ennemminkin ihmisiä kuin itse näyttelyä. Oli mielenkiintoista nähdä oppilaiden näyttelytyöt, osa oli jo tuttuja koulusta, mutta joitakin en ollut nähnyt aiemmin. Taide- ja animaatiolinjojen lisäksi näyttelyyn osallistui myös huonekalulinja.

Oppilaiden skechbookeja

 

Voisin ottaa itselleni tällaisen pöydän

Lopuksi

 

Käytin vielä viimeisen tilaisuuden hyödyksi, ja matkustin lauantaina bussilla Galwayhin. Hassua, että koko tänä aikana, jona olen ollut täällä, en kertaakaan sattunut kulkemaan bussilla Dublinista tulon jälkeen, ja nyt viimeisellä viikolla olen sitten jotenkin onnistunut kulkemaan bussilla neljänä perättäisenä päivänä. Kaupunkireissuni suunnitelmiin kuului elokuvissa käynti, ja teatteriin olikin hyvä suunnistaa auringonpaisteessa. Teatteri osoittautui varsin hienoksi paikaksi, ja ilokseni huomasin jopa ymmärtäväni leffan repliikit tekstitysten puutteesta huolimatta varsin vaivattomasti. Amerikanenglanti taitaa olla ulkomaalaisille helpommin ymmärrettävissä kuin brittienglanti.

Loppureissu kului bussia odotellessa, minkä aikana ehdin piirtää joen varrella. Olisi pitänyt useamminkin tulla kaupunkiin piirtämään, moni ihminen tuli juttelemaan, mikä tuntui mukavalta.

Olen pitänyt Irlannissa samantapaista ”sketchbook”:a joista opettaja kertoi meille koulussa, ja jollaisia oppilaat ovat täällä tehneet. Se on jotain luonnosvihon ja päiväkirjan väliltä, sinne kerätään piirustuksia ja ajatuksia.