Viimeinen viikko

Kirkon ei uskoisi olevan vasta 50-vuotias

 

Aikani täällä Irlannissa alkaa lähestyä loppuaan, viimeistä viikkoa viedään. Olemme koittaneet tehdä vielä asioita, joita emme syystä tai toisesta kerenneet aiemmin tehdä ja kokea, nyt kun vielä on mahdollisuus. Sellaisiin lukeutui käynti Galwayn upeassa katedraalissa. Rakennus on aivan uskomattoman upea, ja aurinkoisena päivänä ikkunoiden lasimaalaukset saivat aikaan upeita värejä seiniin ja lattiaan.

Lisäksi kävimme kerran illalla kuuntelemassa kelttiläisiä tarinoita. Koin sellaisen kokemuksen ensimmäistä kertaa, ja kertojakin oli erittäin taitava. Aluksi mietitytti, kuinka mahdan saada tarinasta selkoa, mutta lyhyen totuttelun jälkeen ymmärsin kertojan puheen hyvin. Harmi kun ei tullut käytyä siellä aikaisemmin, olisin voinut mennä uudemmankin kerran.

Olimme jo alussa ajatelleet käyvämme Spiddalin kehutussa käsityökylässä, mutta jotenkin senkin ajatuksen toteuttaminen jäi viimeiselle viikolle. Puodeissa myytiin kaikenlaista kivaa, mutta ostamista täytyi rajoittaa jo matkalaukun mahdollisen tilanpuutteen vuoksi…

Keskiviikkona koulun näyttelytilassa tehtiin vielä viimeisiä valmisteluja seuraavan päivän avajaisia varten. Veimme tekemämme matkakirjan sinne, iloksemme sille oli jopa järjestetty ihan oma pöytä! On hienoa, että pääsimme osallistumaan näyttelyyn, vaikkemme olekaan koulun varsinaisia oppilaita.

Avajaiset

 

Torstaina iltapäivällä suuntasimme koulun kautta näyttelyn avajaisiin. Paikalle sattui sopivasti eräs mies, joka etsi näyttelypaikkaa, ja kuljimme sinne samaa matkaa. Hetken juteltuamme kerroimme olevamme vaihto-oppilaita, mihin mies totesi luulleensa meidän olevan puheen perusteella irlantilaisia! Hän oli täällä jo ainakin toinen henkilö, joka on onnistunut luulemaan minua irlantilaiseksi…

Kirjamme sai ihan oman pöydän

Avajaisiin alkoi ilmestyä porukkaa oikein urakalla, ja pian koko paikka olikin tupaten täynnä. Siellä ruuhkassa kuvatessa tuntui kuin olisin kuvannut ennemminkin ihmisiä kuin itse näyttelyä. Oli mielenkiintoista nähdä oppilaiden näyttelytyöt, osa oli jo tuttuja koulusta, mutta joitakin en ollut nähnyt aiemmin. Taide- ja animaatiolinjojen lisäksi näyttelyyn osallistui myös huonekalulinja.

Oppilaiden skechbookeja

 

Voisin ottaa itselleni tällaisen pöydän

Lopuksi

 

Käytin vielä viimeisen tilaisuuden hyödyksi, ja matkustin lauantaina bussilla Galwayhin. Hassua, että koko tänä aikana, jona olen ollut täällä, en kertaakaan sattunut kulkemaan bussilla Dublinista tulon jälkeen, ja nyt viimeisellä viikolla olen sitten jotenkin onnistunut kulkemaan bussilla neljänä perättäisenä päivänä. Kaupunkireissuni suunnitelmiin kuului elokuvissa käynti, ja teatteriin olikin hyvä suunnistaa auringonpaisteessa. Teatteri osoittautui varsin hienoksi paikaksi, ja ilokseni huomasin jopa ymmärtäväni leffan repliikit tekstitysten puutteesta huolimatta varsin vaivattomasti. Amerikanenglanti taitaa olla ulkomaalaisille helpommin ymmärrettävissä kuin brittienglanti.

Loppureissu kului bussia odotellessa, minkä aikana ehdin piirtää joen varrella. Olisi pitänyt useamminkin tulla kaupunkiin piirtämään, moni ihminen tuli juttelemaan, mikä tuntui mukavalta.

Olen pitänyt Irlannissa samantapaista ”sketchbook”:a joista opettaja kertoi meille koulussa, ja jollaisia oppilaat ovat täällä tehneet. Se on jotain luonnosvihon ja päiväkirjan väliltä, sinne kerätään piirustuksia ja ajatuksia.

Portfolio

Tämä on portfolioni täällä Irlannissa yhdessä Reetan kanssa toteuttamastamme näyttötyöstä, matkakirjasta. Kerron ja pohdin projektin toteutusta, sen ongelmia ja onnistumisia, sekä lopputulosta.

Alku

Aloitettuamme koulun, pari ensimmäistä päivää meni miettiessä projektin aihetta. Kerralla tuli paljon uusia asioita, pitäisi totutella uuteen luokkaan ja ympäristöön, lisäksi en vielä tiennyt mitä kaikkea olisi mahdollisuus tehdä. Työskentelyn ja aiheen suhteen sain erittäin vapaat kädet. Halusin tietenkin tehdä jotain mikä liittyisi Irlantiin, kun kerran Irlannissa ollaan, mutta päässä löi tyhjää. Minulla oli jo aiemmin ollut idea hahmottumassa projektiin, mutta siitä kerrottuani koulun opettaja ehdotti, että muuttaisin suunnitelmaa.

Olin ajatellut kuvaavani Irlannin maisemia, ja niiden kuvien pohjalta tekeväni piirustuksia ja maalauksia. Sain kuitenkin kuulla, että koulussa vahvasti suositaan suoraan mallista piirtämistä, mieluummin kuin valokuvasta. Ymmärtääkseni minun olisi sallittu koulupäivienkin aikana lähteä paikan päälle maalaamaan, mutta en kokenut ajatusta kovin tarkoituksen mukaiseksi, jos koko vaihto-opiskelujakson ajan olisin vain maalannut jossain itsekseni, eristyksissä omassa maailmassani niin muista suomalaisista kuin kaikista irlantilaisistakin. Koska en ollut ehtinyt vielä aloittaa projektia, katsoin parhaaksi keksiä jotain muuta tekemistä.

Keskiviikkona minä ja Reeta keskustelimme opettajan kanssa projektista, ja hän ehdotti, että meidän tilanteessamme voisi olla sopivaa tutkia Suomea ja Irlantia, vaikkapa maiden eroja ja samankaltaisuuksia. Aloin yhdessä Reetan kanssa pohtia aihetta. Suunnitelmaksi muodostui yhdessä kertoa matkastamme Irlannissa, samalla huomioiden Suomen ja Irlannin eroja ja samankaltaisuuksia. Toteuttaisimme projektin kirjan muodossa, tekstillä ja kuvilla.

Tahdoin projektin liittyvän jollakin tapaa Irlantiin, ja erot ja samankaltaisuudet olivat mielenkiintoinen aihe, jota lähestyä, ja josta kertoa. Päiväkirjamaisuus puolestaan tekisi projektista henkilökohtaisemman, teksti ja kuvat yhdessä pystyisivät kertomaan asian. Toteutustapana kirja tuntui hyvältä, niin kaiken materiaalin sai yhteen nippuun ja ne sai järjesteltyä loogisesti.

Sisältö

Päätettyämme tekevämme kirjan, saimme tarkasteltavaksemme joitain koulun oppilaiden aiemmin tekemiä kirjoja, sekä hieman ohjeistusta kirjan sitomiseen. Itse en ole aiemmin tehnyt yhtäkään kirjaa, joten otin kaiken neuvon vastaan mielelläni.

Luonnoslehtinen

Aluksi keskustelimme siihen mennessä havaitsemistamme asioista ja kirjasimme niitä ylös. Mietimme mitä aiheita laittaisimme kirjaan ja osan karsimme pois, osasta päätimme kertoa enemmän. Pääaiheiden selvittyä teimme suunnitelman kirjan sisällöstä pienen lehtisen muodossa. Merkitsimme aiheet siihen järjestykseen, miten ne olisivat lopullisessa kirjassakin, ja pohdimme pääpiirteittäin millaista tekstiä haluaisimme millekin sivulle. Päätimme millaisia ja mistä aiheista tulisi kuvia, sekä jaoimme keskenämme kuvien tekemisen niin, että suurin piirtein joka sivulla olisi molemmilta yksi kuva.

Ensimmäisellä sivulla suunnittelimme kertovamme vähän itsestämme, keitä me olemme ja mikä tämä kirja on, jotta lukija pääsisi paremmin käsiksi kirjan aiheeseen. Päätimme molemmat piirtää toisistamme kuvat ottamiemme valokuvien pohjalta. 

Kertoisimme asioista siinä järjestyksessä, missä olimme kiinnittäneet niihin huomiota. Ajattelimme kertoa säästä, arkkitehtuurista, kielestä, arkielämästä, liikenteestä, ihmisten tavoista ja käyttäytymisestä, luonnosta, koulusta ja kulttuurista. Metsästä kertovalle sivulle päätimme poikkeuksellisesti laittaa piirrosten sijasta valokuvat, sillä emme olisi saaneet metsien eroa kunnolla esille piirtämällä.

Sisällön tekeminen

Suunnitelman valmistuttua aloin luonnostella ensimmäisiä piirustuksia. Tein luonnoksen kengistä, ajattelin tekeväni siitä tussipiirroksen, jonka värittäisin vesiväreillä, mutta minua oli jo aiemmin kiinnostanut kokeilla pitkästä aikaa linoleikkausta, ja päätin lopulta toteuttaa kuvan linolla. Tämän työn tekemiseen kului selvästi eniten aikaa.

Kuvien tekeminen eteni lyijykynäluonnoksesta tussipiirrokseen ja vesivärimaalaukseen

Linotyöhön tein ensin värisuunnitelman, minkä jälkeen aloin kaivertaa laattaa. Työn vedostaminen käsin oli aluksi hankalaa, mutta muutaman kerran jälkeen jäljestä alkoi tulla kelvollista. Etenimme kuvien tekemisessä eri tahtia, minulla kesti linon tekemisessä tekniikan takia pitkään, minkä aikana Reeta sai omat vesivärityönsä valmiiksi ja alkoi jo kärsiä tekemisen puutteesta. Hän kirjoitti tänä aikana suurimman osan kirjan teksteistä. Itse osallistuin tekstien kirjoittamiseen lähinnä tarkistamalla kielioppia.

Saatuani linon neljässä päivässä valmiiksi, piirsin ja maalasin kaikki loput kuvani valmiiksi kolmen päivän aikana. Toteustapani oli sama kuin Reetalla, eli ensin lyijykynäluonnos, jonka tussasin ja väritin vesiväreillä. Suurin osa töistä vei vähemmän aikaa jo pelkästään koon puolesta. Yritimme koordinoida tekemisiämme niin, etteivät yhdelle sivulle tulevat kuvat olisi liian erikokoisia, yhtenäisyyden ja asettelun takia.

Valmiita ja puolivalmiita maalauksia

Sitominen ja viimeistely

Kuvien valmistuttua aloitimme kirjan sitomisen. Saimme siihen tarkoitukseen koululta suurimman osan tarvikkeista ja pohdittuamme kannen päällystämistä haimme itse siihen kankaat. Leikkasimme kartongista kansipalat ja liimasimme kankaan niihin, mikä osoittautui huonoksi ideaksi. Liima tuli kankaasta näkyviin ja jätti rumat jäljet, joista emme päässeet eroon. Teimme muutaman kokeilun kankaan päällystämisestä liimalla, mutta sekään ei toiminut tarpeeksi hyvin. Jälkeenpäin ajatellen kaksipuoleinen teippi olisi ollut parempi vaihtoehto liimalle, tai ehkä paksumpi kangas.

Jäljet näkyvät kansissa selvästi

Yritimme pidemmän aikaa keksiä ratkaisua ongelmaan, emmekä millään meinanneet päästä yksimielisyyteen, ja ainakin omat hermoni alkoivat jo kiristyä asian kanssa. Itse olisin voinut päällystää kannet kokonaan uudestaan, mistä Reeta ei kuitenkaan ollut ollenkaan innostunut. Reeta ehdotti jälkien peittämistä kankaanpaloilla, mutta minä en taas innostunut siitä. Lopulta päätimme laittaa molempiin kansiin kuvan, joka peittäisi suurimman osan jäljistä. Sovimme molemmat maalaavamme yhden kuvan.

Kansien ja sivujen yhteen ompelemisessa kului ikuisuus ja se oli hyvin työlästä. Suurin osa ajasta meni selvittäessä mallikappaleiden avulla oikeanlaista ommelta, ja siltikin ompeleen joutui purkamaan moneen kertaan, ennen kuin oikea tekniikka vihdoin löytyi. Sitä tehdessämme ajattelin, etten varmasti enää ikinä tee kirjaa tällä tekniikalla, mutta kun löysimme oikean tavan ja homma lähti sujumaan, ei kirjan valmistuttua minusta enää tuntunut siltä. Lisäksi, vaikka kannet ovat jäykkää pahvia, Reetan idean ansiosta ne taittuvat auki hienosti, mistä saimme olla tyytyväisiä.

Kirja sidottuna

Kun kirja oli kasattu, liimasimme ensimmäiset kuvat paikalleen, jolloin seuraava ilmeni seuraava ongelma. Liima nimittäin sai sivun kupruilemaan rumasti. Vahinkoa oli myöhäistä korjata, joten ei auttanut muu kuin jättää sivu sellaiseksi. Päätimme kiinnittää loput kuvat kaksipuoleisella teipillä. Loppujen kuvien kiinnittäminen sujuikin sitten hyvin, ja tässä vaiheessa myös kirjoitin oman osani kirjaan tulevista teksteistä valmiiksi.

Kuvat kiinnitettyämme kirjoitimme tekstit kirjan sivuille. Kirjoitimme suoraan kirjaan, paitsi ensimmäisen sivun esittelytekstin kirjoitimme erilliselle paperille, jonka sitten teippasimme sivuun. Se tuntui järkevämmältä ratkaisulta sivun kupruilun vuoksi. Jaoimme työn siten että kirjoitimme paria poikkeusta lukuun ottamatta aina sivut vuorotellen. 

Tekstien kirjoittamista

Lopputulos

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kaiken sen työn jälkeen oli hienoa saada pidellä kädessään valmista kirjaa. Muutaman kohdan olisi voinut tehdä toisin, kuten kansien päällystämisen ja kuvat olisi voinut heti kiinnittää teipillä liiman sijasta. Tästä syystä olisi ollut hyvä, jos olisimme ennen varsinaista kirjaa tehneet samalla tekniikalla harjoituskappaleen, jolloin olisimme kohdanneet nämä ongelmat jo etukäteen. Siitä syystä tämä kirja on itsessään tietyssä mielessä harjoituskappale. Kirjan tekeminen oli mielenkiintoista, joskin haastavaa, mutta opin myös paljon uutta, nyt tiedän mitä kaikkea pitäisi tehdä eri tavalla, jotta työ sujuisi paremmin. 

Etu- ja takakansi

Aukeamat järjestyksessä